Teksti: Sven Forsell
Perjantai 30.6.
Sovittuna ajankohtana klo 16 melontakeskuksen luo alkoi kerääntyä innokkaita aloittelijaretken osallistujia. Suuria sinisiä Ikea-kasseja kertyi vajan seinustan viereen samalla kun retken vetäjät, Esko Sorakunnas ja Sven Forsell, asettelivat seuran pakettiautoa ja traileria ajokuntoon. Yhdeksän retkeläisen avustamina pakettiauto ja traileri oli lastattu ennätysnopeasti – matkaan päästiin jo ennen kello viittä.
Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen seurue saapui Pleikilän pienvenesatamaan. Satamassa oli harvinaisen vähän autoja ajankohtaan nähden, parkkipaikkoja oli jopa tyhjinä. Alkoi touhukas trailerin purku sekä kajakkien pakkaus. Monella osallistujilla kajakin pakkaaminen oli uusi kokemus, mutta siitä huolimatta tavarat ja varusteet saatiin mahtumaan kajakkeihin. Matka kohti majapaikkasaarta saattoi alkaa jo ennen iltakahdeksaa tyynessä säässä auringon näkyessä pilviverhon takaa.
Puolentoista tunnin rauhallisen melonnan jälkeen retkue nousi majapaikaksi valikoituneelle Heikinkarille. Porukan hajaantuessa etsimään sopivaa paikkaa omille teltoille, kuului luodolla olleesta pienestä metsiköstä rytinää ja hetken kuluttua iso molskahdus: saaressa majaillut valkohäntäkauris oli päättänyt vaihtaa maisemaa ja ui seuraavaan suurempaan saareen. Telttojen pystytyksen jälkeen retkeilijät kokoontuivat yhteen nauttimaan lämpimästä kesäyöstä, syömään myöhäistä iltapalaa ja tekemään leikkimielisen esittäytymisen. Vielä ennen nukkumaan menoa kännyköistä katseltiin sääennusteita ja arvuuteltiin sataisiko aamulla paljon vai vähän.
 |
| Perjantai-iltana menossa majoittautumissaarelle |
 |
| Lauantai-illan ukkospilviä |
Sunnuntai 2.7.
Aamu valkeni puolipilvisenä pienen tuulen kera, mutta edellisillan sääennusteiden sadekuurouhat olivat väistyneet. Aamupalan jälkeen seurasi teltan purku ja kajakin pakkaaminen, joka oli edellisiä kertoja helpompaa – olihan kuormasta jo syöty ja juotu, joten tavarat sujahtivat nopeasti paikoilleen.
Seuraavaksi suunnattiin kohti Pieskeriä ja sen pienempää lahtea. Pukkeenluodon ja Hurusein välinen veneväylä ylitettiin ripeästi – onneksi yhtäkään venettä ei ollut sunnuntaiaamuna liikkeellä. Pieskerin lahden toiselta rannalta, vastoin ennakko-odotuksia, löytyi kaislikon takaa sopiva maihinnousupaikka. Jyrkän kapuamisen jälkeen päästiin ihailemaan saaren pientä sisälampea – puolileikillään joku mietti josko kantaisi kajakin ja meloisi lammen ympäri. Työläs ajatus ei saanut laajempaa kannatusta, joten seuraavaksi retkiväki siirtyi lähellä olevan näköalakallion laelle. Täältä ihailtiin Kustavin saariston avaria maisemia, otettiin valokuvia ja nautittiin kesäisestä tunnelmasta.
Takaisin vesillä suunta otettiin melko lailla suoraan kohti pohjoista. Parin pienen kapeikkopujottelun jälkeen etsittiin sopivaa lounasluotoa Eskon ohjauksessa. Ehdokkaana ollut pieni lounasluoto oli lintuparven ja kahden valkohäntäkauriin miehittämä, joskin viimeksi mainitut saivat melontaporukan nähdessään sorkat alleen ja uivat seuraaville luodoille. Luoto jätettiin kuitenkin linnuille ja seuraavaa lounaspaikkaa etsittiin tovi ennen kuin sellainen löytyi – ohjaajat olivat jo siinä vaiheessa tippuneet kartalta, mutta onneksi nykyaikainen kännykkäteknologia kertoi missä seurue nautti lounastaan.
Lounastauon jälkeen melottiin maisemallisia reittejä pitkin pikkuhiljaa kohti Pleikilää. Pleikilän rantaan saavuttua kajakit tyhjennettiin retkitavaroista ja nostettiin trailerin kyytiin. Aloittelijaretkien perinteitä noudattaen seurue pysähtyi vielä Heikinkarin Ranthuoneelle munkkikahveille, jossa osallistujat myhäilivät tyytyväisyyttään antoisaan retkeen. Melontaseuran vajalla traileri tyhjentyi vauhdilla, kajakit päätyivät pesun jälkeen paikoilleen, jonka jälkeen retken osallistujat lähtivät omille teilleen noin 40 kilometrin kesäistä melontaretkeä rikkaampina.
 |
| Ryhmäkuva Pieskerin näköalakalliolla |
