Teksti: Riikka V.
Kuvat: Riikka V. ja Mariann B.
Keväisen melontaleirin tavoitteena oli, että osallistujat ”saisivat varmuutta meloa omatoimisesti astetta kovemmassa kelissä”. Säidenhaltijan suunnitelma ryhmän viikonlopun suhteen oli aivan erilainen. Eteläisen Suomen ja Saaristomeren ylle parkkeerasi vahva korkeapaine, jonka seurauksena leirin ohjelma muokkautui sukkelasti aurinkoiseen, tyyneen ja hyvin lämpimään säähän sopivaksi.
Leirin osallistujat Anni H., Anna L., Mariann B, Lauri P., Jani H., Timo K., Riikka V. sekä ohjaajat Pauliina (Wright) ja Jukka (Ruohonen) siirtyivät Uittamolta Kirjaisiin perjantaina iltapäivällä ja leirisaareen Birsskäriin melottiin alkuillasta. Kristian V. sekä osallistui leiriin ja toimi samalla leirin vetäjien mentorina.
Koska odotettu kova tuuli ja sen mukana aallokko jäivät puuttumaan, saimme tehdä hyödyllisiä tekniikkaharjoitteita tyynessä ja tästä olikin perustekniikan kannalta paljon hyötyä. Osa oli tarpeellista kertausta, osa uutta asiaa, riippuen luonnollisesti osallistujien aiemmasta kokemuksesta. Moni leiriläinen kommentoi, että oivalluksia ja ”ahaa”-lamppujen syttymisiä tapahtui useita. Leikkaavat melanvedot, hinaukset kaksin tai useamman tarvitessa apua, reksutukset, tuennat ja navigointi näin parhaan melontakauden alkaessa olivat erittäin hyödyllisiä. Saimme kaikki varmasti varmuutta meloa teknisesti paremmin. Pauliina ja Jukka pilkkoivat harjoitukset pienempiin osiin, joista rakennettiin pikku hiljaa suurempi kokonaisuus.
Leirin aikana Pauliina ja Jukka antoivat meille myös paljon pareittain suoritettavia tai kolmen neljän melojan ryhmäharjoitteita. Näistä seurasi mielenkiintoisia keskusteluja. Kuka teki mitä ja miksi, miten se karkuun päässyt kajakki kannattaa hakea, kuka hinaa ja kuka tukee pahoinvoivaa kanssamelojaa, miten päin kannattaa sijoittua, jotta kommunikaatio helpottuu.
Viikonlopun aikana korostui keskusteluissa usein kommunikaation tärkeys, sekä miten sanoitamme viestimme, että miten tarkasti kommunikoimme. Onko “mennään rantaan” kehoituksen tarkoituksena meloa rantaan vai rantautua rantaan. Onko “tuonne” riittävä suuntaohjeistus.
Birsskär oli hyvä leirisaari, jonka kallioilta saatoimme seurata tiirojen aamuista pikkukalojen saalistusta ja sopiva uimapaikka löytyi sekin. Saaressa on myös PidäSaaristoSiistinä Ry:n jätepiste ja WC. Hyvä telttapaikka löytyi kaikilla ja perjantai-lauantaiyönä meitä viihdytti, ainakin osin, naapurisaaresta kuuluva karaokelaulanta. Paluumatkalla piipahdimme myös tukemassa saariston turismia eli Brännskärin kahvilassa nauttimassa pientä purtavaa ja jäätelöä.
Kirjaisiin palasimme sunnuntaina iltapäivällä ja helpotuksen huokausten säestämänä saimme riisua kuivapuvut päältä 26 asteen helteessä. Lämmin niissä oli, mutta puvut olivat tarpeen, mikä tuli hyvin todettua reskutusharjoituksissa edelleen kovin kylmässä merivedessä.
Suurkiitokset leirin vetäjäporukalle erinomaisesta ohjelmasta, pedagogisesta myönteisestä otteesta ja kaikille muille osallistujille positiivisesta yhteishengestä ja -temppuiluista. Nyt on kuulkaa kesä! Uusia seikkailuja kohti!
