20131221

Rauman saaristossa heinäkuussa 2013


Kylmäpihlajan majakan tornista näimme sumun hälvenevän. Paljon oli tapahtunut ennen majakkaan kiipeämistä. Olimme pitäneet retkipalaverin ja lähtöaamuna pakanneet autot ja trailerin. Mukana oli toistakymmentä innokasta melojaa, Kristian ja Maarit retken vetäjinä.

Melomaan lähdimme Rauman Rokinnokasta kohti kuusia kajastavaa karia eli Kuuskajaskaria, jossa opas tutustutti meidät entiseen linnakesaareen. Kahvilavierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pihlusta, ensimmäistä telttapaikkaamme, jossa bongasimme muutaman ryssänuunin.

Seuraavana päivänä meloimme Kylmäpihlajalle, jonka majakan huipulta avautuivat upeat näköalat. Yöksi meloimme Reksaaren Karttuun. Oivallisen telttailualueen isolla laiturilla oli tilaa iltavenyttelyllemme.

Matka jatkui kohti Eurajoen Kaunissaarta, osalla suoraa reittiä, osalla saaria kiertäen. Pystytimme telttamme mökin pihaan, ja kiersimme saaren kulttuuriluontopolun. Saarella oli sata vuotta sitten höyrysaha, rahtisatama ja kylä. Illalla saunoimme ja paistoimme räiskäleitä.

Viimeisenä retkipäivänä matkalla takaisin Rokinnokkaan yritimme tehdä kajakeistamme tähden muotoisen lautan ja harjoittelimme hinausta.

Retki osoittautui kulttuuripainotteiseksi. Maisemat olivat vehreät ja vedet rehevöityneitä, mutta toisaalta suojaisia. Syyskuussa vietimme illan retken kuvia katsellen ja saunoen, seuraavan kesän retkistä unelmoiden. Hieno retki ja mukava porukka!
 
Teksti: Kristian Vuorilehto
Kuvat: Jukka Palm 
 

20131219

Urpon päivän melonta eli kauden virallinen aloitus 2013

Mikko Pennasen videoita tiistaimelonnoista:
Tiistaimelonta 12.06.2013
Tiistaimelonta 06.08.2013

Joka kevät, Urpon päivänä se alkaa… Kaikki ”urpot” kokoontuvat Uittamolle Saaristomeren Melojien vajalle.

Siitä käynnistyy koko kesän jatkuva tiistaimelonta-tapahtuma. Viime vuosina Urpon-päivänä on melottu Aurajoelle Turun keskustaan. Siellä on otettu vastaan Halisista saapuvat melojat. Iloisten tervehdysten ja melanheilutusten jälkeen ryhdyimme yhdessä tutkimaan josko näkisimme jo vuosia kadoksissa olleen uivan melontalaiturin. Urpon-päivänä emme sitä löytäneet, mutta suureksi iloksemme se löytyi heinäkuussa. Laituri oli kiinnitetty Valaanpyrstön ja Sigynin väliseen laituriin, jonne melojat olivat sitä toivoneetkin.

Varsinaiset tiistai-melonnat sujuivat vanhaan malliin. Kuka tuli ajoissa sai haluamansa kanootin. Myöhemmin saapuneille valinnat olivat joskus vähissä. Itse melonnat sujuivat vanhoja tuttuja reittejä ja aikataulussa pysyttiin ihan kohtuudella vaikka kova tuuli joskus osui juuri tiistaille.

Osanottajat olivat tänä vuonna ainakin minun mielestäni vaihtuneet. Se oli vetäjille mielekästä johdattaa hienoille reiteille uusia ihmisiä. Kyllä siellä vanhoja tuttuja myös näki, mikä osaksi lisäsi turvallisuutta.

Mitään suurempia haavereita ei muistini mukaan sattunut. Toisaalta emme meloneet Papinsaaren tunnelin läpi Friskalanlahdelle.

Jos jollain oli vaikeuksia pysyä muiden vauhdissa niin hänelle järjestyi rinnalla meloja avuksi. Melojat pysyivät yleensä hyvin tiiviisti johtokanootin mukana mikä onkin tärkeää moottoriveneliikenteen takia. Teuvolla oli välillä tosin omat koreografiat. Muutama viikonvaihteena tehty pitempi retki kuului kesän ohjelmaan Soilen vetämänä.

Tiistai-melonnoista vuodelta 2013 vastasi Turun Ladun puolesta Eino Väärä. Suoraan Väärän alaisuudessa toimivat Soile, Heidi, Martti, Mikko ja vanha ”meluja” Oiva, joka on luvannut jatkaa ensi kesänä jos porukka nostaa hänet kanoottiin ja laiturille takaisin, meloa hän lupaa ihan itse!


Teksti: Oiva Kottonen