Sandön retki

Retken vetäjänä toimi Maarit Suomi ja retkelle osallistui kaikkiaan 9 melojaa. Liikuimme koko neljän päivän retken ajan merikorttisarja D:n karttalehdellä 702. Perusleirin teimme Sandönin saareen, mistä teimme päiväretkiä lähiympäristöön.

Kokoonnuimme melontakeskuksella torstaina 18.7. klo 9 ja ripeän pakkaamisen jälkeen suuntana oli Taalintehdas. Siellä tutustuimme paikan kulttuuriin ja söimme lounasta. Monet päätyivät hyödyntämään paikallisen ravintolan listaa ja siirtämään retkieväiden pariin siirtymistä vielä hetken. J

Lounaalta suuntasimme Högsåran lossirantaan, mihin jätimme autot ja mistä lähdimme siis melomaan. Tämän järjestelyn vuoksi emme olleet jatkossakaan sidoksissa Högsåran lossin aikatauluihin. Parkkipaikalla toki oli melko täyttä, mutta lossivahdin luvalla saimme jättää autot hieman villisti rannan tuntumaan. Lossirannassa oli myös pieni hiekkaranta, joka toimi erinomaisesti kajakkien pakkaus- ja lähtöpaikkana myös meidän seurueemme kokoiselle retkueelle.

Lossirannasta suuntasimme pohjoiseen kohti Sandöniä. Sinne melontamatkaa kertyi reilu 10 km navakkaan vastatuuleen ja loppupäivän käytimme leiriytymiseen ja yhdessäoloon.

Sandönin saari on melko suosittu yöpymispaikka veneilijöille. Saaren palveluihin kuuluvat huolletut huussi ja nuotiopaikka pöytineen. Ensimmäisenä iltana veneitä oli paikalla melko paljon ja pöydän ääressä vietettiin synttärijuhlia. Päädyimme siis keittelemään omia ruokiamme eteläsannan rauhasta ja toistemme seurasta nauttien.

Allekirjoittaneen havaintoja nro 1: Retkituoli olisi lisännyt merkittävästi reissumukavuutta. Sellainen tilattiinkin heti netistä seuraavaa retkeä odottamaan. Toiset voivat hyödyntää ikeakassia oikeaa tuolia odotellessa. 

Perjantaina lähdimme liikkeelle rauhallisesti klo 11 ja suuntana olivat Sandskärin kierto pohjoispuolelta (lintusaarelle oli nouseminen kielletty) ja sieltä etelään Högholmeniin. Siellä kohteena oli Jungfruholmenin 10 m syvä hiidenkirnupari. Kiersimme saarta sen luontoa ihmetellen ja auringonpaisteesta nauttien. Teimme saarella lounaan rauhalliseen tahtiin.

Allekirjoittaneen havaintoja nro 2: Lyhyet melontahousut ovat kätevät noustessa maihin varsin liukkailta kallioilta. Itse kaaduin rantaveteen kastuen sujuvasti kainaloita myöten. Lounaalla puolestaan sain havaita, että posliinimuki ei ole retkeilijän ykkösvalinta. Liukastuin niin ikään liukkailla rantakallioilla tiskatessani ja muki lensi kaaressa kallioihin tiskaajan kaatuessa selälleen. Onneksi vahinkoja koki pääasiassa muki. 

Teimme perjantaina tuulisesta säästä johtuen vain noin 10 km melontaretken ja suuntasimme Högholmenista takaisin Sandöniin. Ennen kokkailuja kävimme ihailemassa Sandönin huikeaa itään jatkuvaa särkkää. Särkkä oli sen verran matala, että allekirjoittaneen kajakkiruuhi ei siitä voinut yli meloa vaan piti kiertää. Särkällä kävellessä pääsi fiilistelemään vetten päällä kävelyä. Särkkä on kuin piste huikean luonnon omaavan saaren ainutlaatuisuuden i:n päälle.

 Suureksi yllätykseksemme Sandöniin ei jäänyt yhtään venettä ja valtasimmekin keittopaikan illanviettoamme varten. Lopetellessamme kokkailuja saareen kaarsi yksi moottorivene yöpymään. Molemmilla ajoitus oli täten täydellinen.

Lauantaina lähdimme liikkeelle jo klo 10. Kohteena oli Tistronskär ja naapurisaaret lounaassa. Matkalla pidimme pienen jaloittelutauon Vattungarnassa sen muinaisrantoja ihaillen. 

Tistronskäriin meitä vetivät muun muassa siellä olevat luolat. Niitä emme tosin löytäneet. Mukavat silokalliot kuitenkin löysimme lounaspaikaksi. Pidimme myös oppituokion navigoinnista lämpimässä auringonpaisteessa. Myös pulahdus uimaan onnistui halukkailta rannan matalikoissa.

Allekirjoittaneen havaintoja nro 3: Päiväretkillä eväiden ja vaihtovaatteiden pakkaaminen etuluukkuun helpottaa elämää liukkailla rantakallioilla.

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti koillista ja Helsingholmenia. Siellä oli hieno vierasvenesatama ja pääsimmekin hyödyntämään kahvilapalveluja sinne. Myynnissä oli myös kalaa ja vihanneksia sekä tietenkin jäätelöä.

Helsingholmenista palasimme Sandöniin kiertäen sen pohjoispuolelta ja näin saimme myös kokonaiskuvan kolmen yön leirisaarestamme. Päivän melontamatka nousi piirun verran yli 20 km:n. Lauantain kunniaksi lukuisat veneet olivat löytäneet saaren ja päädyimme kokkailemaan taas etelärannan rauhassa. 

Allekirjoittaneen havaintoja nro 4: Retkellä oivallinen seuralainen on rantakasvio, mistä voi yksissä tuumin selvitellä itselle uusia rantakasveja nimineen. Olen haastanut itseni opettelemaan joka reissulla yhden uuden kasvin.

Sunnuntaina oli aika pakata leiri. Oli aika jättää huikea leirisaari ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Onnekseni tein ensimmäisen käärmehavainnon vasta juuri lähtöpäivän aamuna hammaspesun yhteydessä. Leiri saatiin hyvin pakettiin ja lähdimme melomaan kohti Högsåraa klo 10.

Meloimme suoraan etelään saarten reunoja mutkitellen. Högsoran satamaan kurvasimme Nämanönin eteläpuolen kapeikkojen ja matalikkojen kautta. Tässä kapeikossa kuulemamme mukaan paikallisilla on tapana hurjastella veneillä, joten viistelimme kaislikkoja meloessamme.

Högsårassa kohteemme oli tietenkin Farmors Cafe.

Siellä söimme lounasta (pitsoille lämmin suositus). Sitten edessä oli enää pieni pyrähdys lahden yli lossirantaan, missä pakkasimme tavarat ripeästi ja lähdimme suuntaamaan kohti vajaa. Melontamatkaa viimeiselle päivälle kertyi reilu 10 km.

Tämä naisporukan retki jää mieliimme rentona ja monipuolisena melontaretkenä. Kaikki tuntui etenevän omalla painollaan ja uimapulahduksille oli aina aikaa niin halutessaan. Säät suosivat juuri sopivasti lämpötilan kääntyessä hiljalleen kohti helteitä. Retkelle osui jälleen kerran mukava porukka, jossa vitsit ja vakavat aiheet vaihtelivat juuri sopivassa suhteessa. Lämmin suositus kaikille retkeilyä jännittäville osallistua Maaritin järjestämälle retkelle. 

Allekirjoittaneen havaintoja nro 5: Retkellä kannattaa tehdä muistiinpanoja vastaisen varalle. pakkauspussien jaottelu jo kotona tarkasti aihepiireittäin auttaa leirielämää huomattavasti. Nyt oli helppo kaivaa kuivat kamat päälle, kun muisti niiden löytyvät oranssista pakkauspussista. (Olen monet kerrat kaivellut kaikkien kuivasäkkien sisällöt ja löytänyt etsimäni vasta viimeisestä näet.) Ja havaintona naisretkeilijän näkökulmasta: ikävät kainalohiertymät vältät käyttämällä hyvin kevyttä toppia tiukkojen urheilurintaliivien sijaan. Näin säästyy myös Bepanthenia.

Kirjoitus Kaisa Vartio

Kuvat Maija Arosuo ja Kaisa Vartio

Ajankohta 18.-21.7.2019
Osallistujia 9

Kilometrejä 60 km

Vaativuus: helppo