Teksti ja kuvat: Liisa
Koulutuksellinen melontaretki alkoi jo etukäteistehtävällä, jossa piti suunnitella navigointireitti Granvikista Höglandin saarelle ottaen huomioon perjantain pimenevä ilta. Granvikin rannassa tutkailimme kotitehtävien reittejä ja lähdimme kuitenkin Eskon valmisteleman version kanssa liikkeelle, jotta voisimme vuorotellen harjoitella navigointia. Tuulta oli luvassa ja sitähän me olimmekin hakemassa mielellään kunnon aallokon kera! Paraisten portilla oli jo melko hämärää ja kun tulimme saarten välistä aukolle oli aivan pimeää. Höglandin siluetti erottui juuri ja pohjoiskärjen loisto oli ainoa erottuva merkki. Sitä kohden suuntasimme kajakit salmiakkimuodostelmassa. Aallokko olikin melkoista tuulisen päivän jälkeen ja melonta oli lievästi sanottuna jännittävää pilkkopimeässä. Luku!-huuto kuului usein ja sillä varmistimme, että kaikki olivat kuuloetäisyydellä. Muuta ei näkynyt kuin edellä melojien selkätuikut ja Höglandin loisto. Välillä kaipasi lasinpyyhkijöitä silmälaseille, kun isompi aalto murtui suoraan päälle. Pääsimme mallikkaasti perille, vaikka viimeinen kallioliuska hiekkarannan edessä oli järjestää ikävän yllätyksen muutamille. Perillä olimme 22:20 ja olihan se harjoitus sekin pystyttää leiri pelkän otsalampun valossa. Venelaiturissa olevassa moottoriveneessä saatettiin hieman hämmästellä, kun kymmenen jälkeen täydestä pimeydestä ilmaantuu kahdeksan melojaa, jotka väläyttävät otsalamput päälle rannassa taputusten kera – oltiin kaikki perillä ehjinä!
Lauantaina suuntasimme Höglandista lounaaseen pienelle Långharun saarelle aamun aallokkomelonnan teoriaopastuksen jälkeen. Koulutus oli selvästi viety uudelle levelille, koska banaani oli vaihtunut puiseen pienoiskajakkiin sitten viime vuoden. Olimme onnekkaita kelin suhteen, sillä tuuli puhalsi navakasti lounaasta ja aallot aavalla noin metrin korkeita. Kalliosaaren suojista pääsimme mainiosti velloviin aaltoihin tekemään erilaisia harjoituksia. Treenasimme kajakin hallintaa ja käännöksiä neliöradalla, paripelastuksia aallokossa, pelastuksia hinauksen avulla ’vaarallisista’ paikoista. Ei olekaan niin helppoa saada sujautettua hinausköyttä paikalleen kun kahden kajakin keulat vispaavat aallokossa eri tahtiin. Paripelastuksen harjoittelu aallokossa oli erityisen hyödyllistä. Kannattaako pelastettavan kajakki olla tuulen puolella ja mitä sitten, jos uimarin ote irtoaa kajakista ja tuuli painaa pelastajan kajakkeineen ulottumattomiin. Hauskinta oli kun uskaltauduimme yksitellen harjoittelemaan surffausta myötäaallokossa. Eipä väsyttänyt yhtäkkiä yhtään!
Vielä loppupäivästä ’rock landing’ pienelle kiviselle luodolle. Kajakista veteen ja hinausköysi kiinni keulaan. Sitten melan kanssa meloen rantaan ja tuurilla rannassa on jo kaveri, joka heittää köyden avuksi ja siitä kiskoen pääsee kahlaamaan aallokossa liukkaille kallioille. Sitten voi vedellä kajakin perässä huolella rantaan. Onnistumisen riemu oli tuntuva, kun kaikki vuorollaan saatiin kalliolle tauolle.
Mutta mitenkäs pois sitten – no, käänteisessä järjestyksessä tietysti. Paitsi että minulta pääsi ruma sana, kun poispäin uidessani huomattiin, että vetoköysi olikin irronnut kajakista. Esko sen rivakasti meloen sai kuitenkin kiinni karkumatkaltaan. Sen verran pitkä päivä takana ja melauintia aallokossa, ettei rodeolla enää noustu kajakkiin.
Onneksi sateiset pilvetkin väistyivät ja ilta leirissä oli poutainen. Kamat olivat ihan märkinä ja kuivaus tarpeen. Saimme myös testattua merimerkkien tuntemustamme juuri ennen pimeän tuloa. Sunnuntaina paluumatkalla harjoitukset jatkuivat ja aallokkoa riitti vielä alkumatkasta hyvin. Hinauksia ja huonovointisen, väsähtäneen kaverin auttamista kolmen porukalla ja myös kahdestaan ilman hinausapua. Hyvin löytyi vetoapua ja hinausköysi tosiaan kelluu jos sen joutuu hätätilanteessa (siis Kristianin käskystä) irrottamaan ja heittämään mereen.
Aivan mainiota että saimme harjoitella melonta- ja pelastustaitoja aallokko-olosuhteissa. Huomasimme todellakin, kuinka hyödyllistä treenaus oli verrattuna Pitkäsalmen melko helppoihin olosuhteisiin. Ehdimme tehdä hämmästyttävän paljon harjoituksia retken aikana. Porukka oli aivan mahtava ja täysillä mukana - kiitos Maru, Lassi, Timo, Sanna ja Juho! Näimme runsaasti onnistumisia ja itsensä ylittämistä. Ja hauskaa oli, suurkiitos Kristianille ja Eskolle sekä leikkisästä että innostavasta ohjauksesta!
Ajankohta 4.-6.9. 2020
Osallistujia 6
Kilometrejä -
Vaativuus: keskitaso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti