Kesäkuun aloittelijaretki

Teksti ja kuvat: Sven

Omalta osaltani Aloittelijaretkelle lähteminen oli kaatua omaan huolimattomuuteeni: olin kirjannut kalenteriini viimeisen ilmoittautumispäivän viikkoa liian myöhäiseksi. Kun vihdoin ja viimein varmistui, ettei minulla olisi mitään työesteitä niin huomasin, että jopa aloituspalaveri oli pidetty. Laitoin retken vetäjälle, Tähkäpään Matille, huolestuneena viestin ja kysyin josko pääsisin vielä mukaan. Matilta tulikin pian viesti, että mukaan mahtuu – oi riemun päivää!

Seuraavaksi ryhdyin pakkaamaan reissulle tarvittavia varusteita – siinä olikin pohtimista mitä ottaa mukaan. Onneksi minulla oli pitkän retken varusteluettelo, jonka mukaan lähdin kasaamaan mukaan tulevia tavaroita. Tavaraa kerääntyikin hämmentävä pino. Seuraava rasti oli sulloa kaikki sopivasti kuivasäkkeihin. Olin hiljattain hankkinut useita samanvärisiä kuivasäkkejä, päädyin lopulta kirjoittamaan säkin sisällön maalarinteipille, jonka kiinnitin säkkiin: näkisin säkkiä avaamatta mitä se piti sisällään. Tavaraa kertyi kaiken kaikkiaan noin neljätoista kiloa – jotenkin sain kaiken tungettua yhteen Ikea-jättikassiin.

Retken lähtö olisi perjantaina, mutta maanantaina Matilta tuli viesti, että perjantaiksi on luvattu kovia tuulia. Viestissään Matti lupasi ilmoittaa viimeistään keskiviikkona mitä retken kanssa tehtäisiin. Pari päivää meni säätiedotuksia kurkkiessa, kunnes tuli viesti, jossa Matti ilmoitti, että lähtö siirtyy lauantai-aamuun. Huokaisin helpotuksesta, retki ei peruuntunut kuitenkaan kokonaan – saatoin jopa jättää mukaan otettavan vesimäärän vähemmälle.

Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja vähätuulisena – edellisen päivän kovat tuulet olivat onneksi tyyntyneet. Saavuin melontavajalle varttia vaille yhdeksän, Matti ja Reija olivat tuolloin jo paikalla. Traileri oli jo Matin autossa kiinni ja lähdimme nostelemaan tavaroita sekä kajakkeja trailerin kyytiin. Vajaassa tunnissa traileri oli täyteen lastattu ja matka kohti Pleikilää saattoi alkaa.

Kaikki pakattu, matka voi alkaa.

Kohti Pleikilää

Pleikilään saavuttuamme traileri purettiin alta aikayksikön, jonka jälkeen alkoi matkan siihen asti jännittävin osuus: kaiken mukaan otetun kaman tunkeminen kajakkiin. Rannassa kävi hirvittävä tuhina ja ähellys kun itse kukin survoi tavaroitaan kajakin syövereihin. Artisan Millenium-kajakki imaisi tavarani yllättävän tuskattomasti ja suureksi hämmästyksekseni kajakkiin jäi vielä tilaa.

Tavaroiden pakkausta kajakkeihin

Vesillelaskun jälkeen lähdimme melomaan luoteeseen tarkoituksena kiertää Katanpää pohjoispuolelta. Ensimmäisen maatauon pidimme Hamskerissa, jonka jälkeen seurasi kovatuulisempi pätkä Katanpään pohjoispuolelta tuulen puhaltaessa kokolailla luoteesta. Merellä oli vaahtopäitä, mutta koko poppoo selvisi hyvin Katanpäähän. Katanpäässä pidimme lounastauon ja kiertelimme saarta ympäriinsä katsellen tykkejä.

Ensimmäinen tauko

Katanpään tykkejä katselemassa

Kylläisinä lähdimme melomaan Matin ja Reijan opastamina kohti yöpymispaikaksi valittua Löökooraa. Ohitimme saaria sekä luotoja välillä hyvinkin matalassa vedessä meloen. Tämä on se syy miksi aloitin melomisen: vaikka olen liikkunut koko ikäni moottoriveneellä saaristossa, niin kaikkialle ei moottoriveneellä pääse – nyt näkemäni maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita, eikä yhtäkään muuta veneilijää mailla halmeilla.

Ilta-aurinko

Saavuimme illansuussa Löökooraan ja kaikki lähtivät hakemaan paikkaa omalle teltalleen. Telttani nousi ripeästi ja tämän jälkeen kokoonnuimme porukalla valmistamaan iltapalaa: kuka kokkaillen raaka-aineista, kuka retkimuonapussia hyödyntäen.

Aamuhetki Löökoorassa

Sunnuntai-aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Lähdimme vasta yhdentoista aikaan melomaan – olin jostain syystä luullut, että melojat ovat aamuvirkkua porukkaa, mutta harhakäsitykseni korjattiin. Lämpötila kohosi päivän mittaan yli kahdenkymmenen asteen ja myötätuuliosuuksilla tuli jo melkein kuuma. Sivuutimme paluumatkalla Pieskerin upeat kalliot ja monia muita upeita saaria sekä luotoja, joiden lähellekään ei olisi moottoriveneellä ollut asiaa. Sää helli meitä koko päivän, mutta kaikki hyvät asiat päättyvät aikanaan: tulimme takaisin Pleikilään neljän jälkeen. Jäljellä oli enää trailerin lastaus sekä purkaminen melontakeskuksen pihalla.

Lähtövalmisteluja sunnuntaiaamuna

Pieskeri

Reija opettaa melontatekniikkaa

Tämä oli minun osaltani ensimmäinen retkimelontani ja kokemuksena erittäin miellyttävä sellainen. Matti ja Reija olivat hyviä oppaita, ryhmä sai heiltä hyviä käytännön vinkkejä retkimelonnasta. Omakohtainen kokemus tavaroiden pakkaamisesta ja kajakkiin ahtamisesta oli opettavainen: kaikkea painoa ei tarvinnut kantaa omassa selässä ja kajakkiin mahtuu hämmentävä määrä tavaraa! Retkimelontakärpänen puraisi eikä se haittaa ollenkaan :)

Ajankohta 29.-30.6.
Osallistujia 9 + 2 vetäjää

Kilometrejä  18 km + 16 km

Vaativuus: aloittelijaretki