Teksti: Lauri P.
Kuvat: Anni Hämäläinen, Kalmer Pedajas ja Taru Tuomisto
Heinäkuiselle Kökarin melontaretkelle osallistui 10 seuramme melojaa. Retken vetäjinä toimivat Kristian, Sanna ja Lauri. Tarkkaa reittisuunnitelmaa emme olleet lyöneet etukäteen lukkoon, vaan sovitimme reitin aina kulloistenkin tuuliolosuhteiden mukaan. Tuuliennusteet pitivät hyvin paikkansa, mutta pilvisyys ja sateet eivät niinkään. Pientä sadetta saimme miltei joka päivä, mutta pääsimme nauttimaan myös auringosta.
Tiistai 16.7.
Tiistaina aamupäivällä kokoonnuimme ikeakasseinemme seuran vajalle. Olimme suunnitelleet automatkan Korppoon Galtbyhyn kiireettömäksi, jotta ehtisimme nauttia lounaan ja jätskit ennen laivaan siirtymistä. Jätski tosin piti lopulta nauttia hölkäten, kun autojono Kökariin menevään laivaan alkoikin liikkua reilusti odotettua aiemmin. Kahden ja puolen tunnin laivamatkan aikana ehdimme tutkia Kökarin alueen karttaa ja syventyä sääennusteisiin.
Kökariin päästyämme pystytimme teltat Sandvikin leirintäalueelle. Leirintäalueen ravintolassa nautimme herkullisen illallisen (mm. savustettua kampelaa) ja jälkiruuaksi monet ottivat Ahvananmaan pannukakkua.
Keskiviikko 17.6.
Yöksi luvattu vesisade totteli sääennustetta moitteettomasti, ja saimme aamulla purkaa leirimme sateen jo loputtua. Yhteisen aamuverryttelyn jälkeen pääsimme vihdoin vesille. Tuuli oli melkoisen navakkaa jo ensimmäisten kilometrien aikana meloessamme kapeassa suntissa, joten hivenen hirvitti tuuliolot aavemmilla vesillä, jonne olimme suuntaamassa. Lounaspaikaksi olimme valinneet Källskärin, jonka pohjoisosassa oli mukava suojaisa hiekkaranta, jonne rantauduimme. Lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan saarta ja sen erikoista luontoa ja historiaa täysin vatsoin. Källskärin kreivin rakennuttama talo puutarhoineen olikin melkoinen erikoisuus karulla saarella.
Källskäristä meloimme vielä nelisen kilometriä ensimmäiseen leirisaareemme, josta löytyi hyvin kaikille telttapaikat. Illallisen jälkeen lähdimme tutustumaan saareen, sen kasveihin ja luonnonmuodostelmiin. Nämä iltahämärissä tehdyt saarikävelyt muodostuivatkin retkellä jokailtaiseksi perinteeksi. Ensimmäinen leirisaaremme tarjosi meille mielenkiintoisia kallionhalkeamia, reheviä rotkoja ja erikoisia kivenkoloja.
Torstai 18.6.
Torstaina kiertelimme Kökarin saaristoa ja reittimme antoi meille välillä myös myötätuulta, joka tuntui mukavalta ensimmäisen päivän vastatuuleen puskemisen jälkeen. Pujottelimme pienten saarten ja luotojen lomitse, mutta muutaman vähän isomman tuulisen aukon saimme silti ylittää reippaassa sivuvastaisessa tuulessa. Illalla sitä tiesi meloneensa.
Teimme ruokailun jälkeen perinteisen saarikävelyn, ja löysimme aivan käsittämättömän hyvän juolukkapaikan. Karussa saaressa juolukat olivat kasvaneet erikoisen maukkaiksi. Moni oli aiemmin pitänyt juolukkaa vetisenä marjana, mutta nämä olivat toista maata! Monen suvussa oli myös säilynyt ilmeisesti suurilta katovuosilta periytynyt tarina juolukan käyttökelvottomuudesta. Aamupuurot saivat tällä leirisaarella juolukkaisen kuorrutuksen. Ennen nukkumaanmenoa pidimme vielä yhteisen venyttelyhetken rentouttaen tuulimelonnassa kipeytyneitä lihaksiamme.
Perjantai 19.6.
Yksi ryhmämme sairastunut jäsen jäi perjantaina parantelemaan oloaan leirisaareen. Me muut suuntasimme kiertolenkille tuulta ja aallokkoa uhmaten. Olimme etukäteen ajatelleet lounaspaikaksemme hiekkaista Västra Partuvanin saarta. Saaren lokit eivät kuitenkaan hyväksyneet meitä, joten menimme lounaalle läheiseen Lillsandskäriin. Upeat portaittaiset hiekkamuodostelmat ja rannan kukat sekä merikaalit loivat lounaallemme mieleenpainuvat puitteet. Lounaan syötyämme meitä alkoi ramaisemaan, ja niinpä otimme päiväunet saaren rannalla. Porukan herättely tuntui suorastaan syntiseltä, mutta leirisaari oli sen verran kaukana, että matkaan oli jouduttava.
Päivän kiertolenkki, miltei 27 km, tuntui illalla jokaisessa solussa. Saimme päivän aikana myötätuulta, vastatuulta, sivutuulta ja kaikkea siitä välistä. Yhteinen venyttely päivän päätteeksi teki erityisen hyvää.
Lauantai 20.7.
Ryhmämme sairastunut jäsen tunsi itsensä jo parempivointiseksi, mutta varmuustoimenpiteenä otimme hänet hinaukseen koko päivän ajaksi. Tuuli oli kääntynyt ennusteiden mukaisesti koillisesta ja pohjoisesta tulevaksi, joten meloimme koko päivän taas vastatuuleen. Saarista ja pikku luodoista saimme välillä lepopaikkoja. Viimeisen leirisaaren löytäminen ei ollutkaan ihan suoraviivainen juttu, sillä alunperin katsomamme saari ei soveltunutkaan näin isolle ryhmälle. Lopulta löysimme ihanat tasaiset kalliot, johon koko ryhmä mahtui leiriytymään. Päivän rasitukset huuhtoutuivat iltauinnilla ja viimeisen illan lettukesteillä. Lettukestien lomassa jokainen kertoi retken kohokohdistaan ja mieleenpainuvimmista hetkistään.
Sunnuntai 21.7.
Viimeisenä retkiaamuna meloimme vielä muutaman kilometrin Sandvikenin leirintäalueelle. Pakkasimme kamat ja kajakit, ja aikaa jäi vielä uimiselle ja pannukakuille. Tässä kohtaa retkeä mieli alkoi jo askaroida tulevien retkien parissa. Voisiko melontaretken teemana olla kasvit? Saarikävelyt? Jooga? Entäs pulikointiretki? Hienon reissun merkkinä voinee pitää sitä, kun innostuneena suunnittelee jo uusia retkiä, on hyvä mieli kuluneesta retkiviikosta, mutta on myös kiva päästä kotiin.
Mitä ne viimeisenä iltana kerrotut kohokohdat ja mieleenpainuvimmat retkimuistot sitten olivat? Upeat auringonlaskut, yöllä telttojen lähellä röhkivä otus (mahdollisesti supikoira tai kauris?), Källskär, lounasperäiset päiväunet upeassa saaressa, suosirri läheltä nähtynä, saarikävelyt iltaisin, melonta tuulisessa ja aallokkoisessa kelissä, mukava samankaltaisia asioita arvostava porukka.
Retkelle osallistuivat Anni, Kalmer, Kristian, Lauri, Liisa, Patrik, Sanna, Susanna, Sven ja Taru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti