Melomaan pimeällä

Teksti: Kristian Vuorilehto

Kuvat: Kari Ennola

Haluatko nähdä yöllisen taivaan, kuun ja tähdet ja nauttia ympäristön hiljaisuudesta? Syys-lokakuu on oivallinen ajankohta meloa pimeällä. Aurinko laskee aikaisin eikä vesi ole vielä jääkylmää. Joskus voi tahtomattaan joutua melomaan pimeällä, vaikka tarkoitus olisi ennättää perille valoisan aikaan. Melontaa pimeässä kannattaa senkin takia harjoitella.

Harvoin on aivan pimeää. Yleensä näkyy mökkien valoja rannoilla, läheisen kaupungin kajastusta ja merimerkkien valoja. Jos olen onnekas, täysikuu ja tähdet valaisevat. Silloin näkyy ainakin horisontti, mikä helpottaa suunnistamista. 

Pimeässä aistit herkistyvät ja kuulee aaltojen lyövän rantaan. Tuntee tuulen kasvoilla ja melan liikkeen vedessä. Keho tottuu pian aaltojen keinutteluun ja melonta on yllättävän helppoa. Ennen pimeämelontaa voi kokeilla melontaa silmät kiinni pienessä aallokossa hieman pidempiä matkoja valoisalla, niin tottuu siihen, ettei näköaistia tarvita.

Melontaan pimeässä on syytä valmistautua huolella, vaikka melontataidot olisivatkin jo hallussa. 

Ryhmässä on turvallisempi liikkua kuin yksin. Kun on heikko näkyvyys, haasteita on kaksi ylitse muiden: suunnistaminen ja ryhmän koossa pysyminen.

Suunnistaminen

Valitsen suojaisen reitin. Jos haluan pelata varman päälle, merkitsen ennen vesille lähtöä reitin karttaani helposti tunnistettavalta kiintopisteeltä toiselle. Reitin ei tarvitse olla lyhin mahdollinen. Tärkeämpää on, että se on helposti suunnistettavissa. Kiintopisteiden välit ovat lyhyitä. Kiintopiste voi olla esim. niemen kärki, saari tai merimerkit, joiden valotunnukset kannattaa opetella etukäteen. Väyliltä pitää kuitenkin pysyä poissa. Aivan rannassa ei myöskään kannata meloa, jotta ei törmää kiviin ja poijuihin.

Merkitsen karttaan kiintopisteiden välien kompassisuunnan, eranto huomioiden, etäisyyden sekä tarvittavan melonta-ajan, olettaen vauhdiksi esim. 5 km/h. Näin etenen kiintopisteeltä toiselle, kompassia ja kelloa tarkkaillen. Kansikompassi on kätevämpi kuin marssikompassi. Sen tulee olla niin lähellä, että pystyn näkemään sen lukemat helposti. Jos eksyn, turvaudun älypuhelimeni GPS:ään. Varmuuden vuoksi saatan etukäteen merkitä GPS:ään reittipisteet.

Ryhmän koossa pysyminen

Suunnistuksen lisäksi iso haaste pimeässä on ryhmän pitäminen koossa. Erityisesti jos keli on vaativa tai mukana on aloittelijoita tai sellaisia, jotka eivät osaa suunnistaa, on ryhmän hajoaminen turvallisuusriski. Kannattaa meloa tiiviissä muodostelmassa, esim. ns. salmiakissa, ja kajakkien välit tulee pitää pienenä. Ryhmän kullekin melojalle voidaan jo maissa antaa numero (1,2,3…). Ryhmän johtaja voi sitten vesillä säännöllisin väliajoin huutaa ”luku” (ottaa luvun). Kukin meloja huutaa sitten vuorollaan oman lukunsa. Näin varmistetaan, että kaikki ovat mukana. Sen lisäksi vetäjä joutunee usein huutamaan ”tiivistäkää”, jotta välimatkat eivät tule liian suuriksi. Pilli on hyvä apuväline, kun melamerkit eivät pimeässä näy.

Näkyvyys

Tärkeää on nähdä ja näkyä. Vesiliikennelain mukaan hämärässä ja pimeällä pitää käyttää joka suuntaan näkyvää valkoista valoa. Käytän otsalamppua sekä valkoista pientä valoa, joka on kiinnitetty pelastusliivien selkäpuolelle. 

Otsalamppua tarvitsen kartan ja kompassin lukemiseen. Otsalampun punainen valo on valkoista parempi, koska se ei häikäise. Pieni taskulamppu voi myös olla kätevä. Tehokasta otsalamppua tarvitsen, kun nousen maihin, erityisesti tuntemattomaan luonnonrantaan. Kaatumistilanteessa vesillä valaisemme otsalampuilla pelastettavan uimarin ja pelastajan, jolloin pelastautuminen ei ole sen vaikeampaa kuin päivälläkään. Jos vene lähestyy, kohdistan otsalampun siihen, jotta minut varmasti nähdään.

Myös selkäpuolen valkoinen valo, joka on aina päällä, tekee minut näkyväksi. Niistä näemme myös toisemme ja pysymme siten tiiviissä ryhmässä. Isossa ryhmässä ryhmän johtaja voi laskemalla valojen määrän varmistaa, että kaikki ovat mukana. Näkyvyyttä edistävät myös heijastinnauhat, joita olen teipannut kajakkiin ja melaan. 

Ympäristön näen parhaiten silloin kun minulla ei ole omia valoja päällä. En pidä otsalamppua turhaan päällä ja selkäpuolen valonkin himmennän maalarinteipillä, jotta se ei häikäise kanssamelojia.  

Jos melonnan perustaitosi ovat kunnossa, ota kaverisi, lämmintä vaatetta ja termarieväät mukaan. Unohtumaton melonta pimeässä odottaa sinua!