Teksti ja kuvat: Anni, Eeva, Mariann, Tricia, Marko, Kristian ja Esko
Aallokkomelontaa, pelastautumisharjoituksia aavan meren haasteellisissa oloissa, pimeämelontaa ja muuta jännää oli luvassa koulutusretkellä. Aloituslegi Granvik-Högland tarjosi hehkuvan auringonlaskun, upean tähtitaivaan ja Linnunradan liki peilityynellä merellä. Onnekkaat näkivät tähdenlennokin!
Seuraavana aamuna saaren kesäasukkaat tulivat herättämään meidät hyvissä ajoin ennen harjoituksia. Rannalla saimme Kristianilta erittäin hyvän tietoiskun kajakin käyttäytymisestä ja ohjaamisesta kovassa tuulessa ja aallokossa. Sen jälkeen kokeiltiin aamun oppeja käytännössäkin, vaikka aallot ja tuuli jäivät tällä kertaa mielikuvituksemme varaan.
Lounaalle hakeuduimme komealle luodolle, jonka muhkuraiset kalliorannat tarjosivat mahdollisuuden harjoitella rantautumista tavallista haastavammissa olosuhteissa.
Esko bongasi saarelta myös itämerennorpan suojaksi rakennetun tekopesän, jonka äärellä pohdiskelimme norpan elämäntapaa.
Ennen vesille paluuta askartelimme vielä tyylikkäät myrskyanorakit, joiden suoma lisälämpö kohotti entisestään porukan motivaatiota uimaharjoituksiin.
Illalla kapusimme Höglandin saaren korkeimmalle huipulle, josta avautui huikea näkymä Saaristomeren kansallispuistoon. Laskevan auringon tunnelmallisessa valaistuksessa poseerasimme kameralle monenmoisissa asetelmissa, kertasimme päivän tapahtumia, pidimme tietovisailun ja pohdimme muun muassa inuiitin kielen oppimisen haasteita ja oppimisstrategioita.
Vesillä pääsimme kokeilemaan erilaisia hinauksia ja pelastautumisia sekä keksimään ratkaisuja ohjaajien keksimiin melontaretkeilyn yllätysskenaarioihin. Välillä hinattiin kajakkia, välillä uimaria, välillä skuupattiin loukkaantunut uimari kajakkiin. Tulipa testattua myös täynnä vettä olevan retkilastatun kajakin kelluvuus kaverin roikkuessa peräsimenä.
Retkelle osuneen poikkeuksellisen lämpimän syyshelteen ansiosta, meressä puljaaminen oli virkistävää ja nauru kaikui rannoilla suorittaessamme harjoitteita - vähemmän ja enemmän huumorilla höystettynä. Polskuttelipa paikallinen hyljekin vähäksi aikaa touhujamme ihmettelemään.
Pelastusharjoitukset olivat hauskoja ja toimeliaita, ja retken loppusuoralla eteemme tarjoutui myös yksi aito tilanne, kun reskutuksiin ilmeisen mieltynyt kanssameloja vahingossa heittäytyi aaltoihin. Puikkelehdittuamme tyynissä vesissä saarten lomassa retken viimeiselle aterialle kävimme läpi retken antia. Koulutusviikonloppu todettiin kaikin puolin onnistuneeksi: kouluttajien kokemuksen syvä rintaääni oli iskostanut meihin uusia oppeja ja uutta intoa, ja ilmapiiri retkellä oli ollut rennon leppoisa. Vaikka viikonlopun sää ei ollut aallokkomelonnan harjoitteluun optimaalinen, emme hienoista hellekeleistä suorastaan pahoillammekaan olleet. Hieman haikein mielin suuntasimme takaisin lähtöpaikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti