Koskiviikonloppu lokakuussa Kymijoella

Teksti: Leena
Kuvat: Leena ja Petri

Koskijaoston vuotuinen syysretki järjestettiin perinteisesti Kymijoelle Pernoonkoskille ja majapaikkana toimi tälläkin kertaa Karhulan ladun maja. Turusta lähdettiin lokakuisena perjantaina köröttelemään kohti Kotkaa pakettiauto pullollaan koskikajakkeja.

Lauantaina aamupalan ja -jumpan jälkeen siirryttiin vesille, jossa melonnat aloitettiin pelastautumisharjoituksilla. Koskimelonnan filosofia poikkeaa merimelonnasta siten, että uimareissut ovat normaaleja melontaan kuuluvia tapahtumia, eivätkä harvinaisia horjahduksia. Konkarit koskimelojat ovat koko ajan valppaina ja valmiina noukkimaan kellahtaneet kaverit ylös virrasta ja melonta voi taas jatkua.

Rannan kivet ja virtaava vesi pienoismallina Henkka demonstroi virran lukemista ja kajakilla virtaan menoa. 

Koskimelonta voi kuulostaa siltä, että aina vaan mennään alaspäin virran mukana, mutta oikeastaan suurin osa ajasta tehdään jotain aivan muuta kuin vain lasketaan koskea. Koskessa voi esimerkiksi harjoitella lossaamista eli siirtyä sivuittain virran poikki ja kiivetä vastavirtaan hyödyntämällä akanvirtoja. Lisäksi voi surffata sopivissa aalloissa, joissa kajakki pysyy paikallaan, vaikka vettä virtaa kuutiokaupalla kajakin alta. Näitä kaikkia taitoja pääsi harjoittelemaan heti Väliportaassa.

Surffausta

Parin tunnin Väliportaassa treenailun jälkeen palattiin majalle lounaalle ja tauolla ehti jopa vähän oikaista patjalle lepuuttamaan.

Päivän toisella melontaosuudella kavuttiin koskea ylävirtaan Tormivirralle. Tormilla ei ollut vettä tarpeeksi, että sen olisi voinut laskea ilman, että osaa navigoida reitin turvallisesti, joten suurin osa retkeläisistä jätti laskun välistä. Päästiin kuitenkin nautiskelemaan virran alemmista aalloista, joissa on jo enemmän voimaa kuin Väliportaassa.

Takaisin majalle lasketeltiin Vääränkoskea pitkin, jota kutsun taikajoeksi, koska paikasta tulee jotenkin mieleen lapsuuden vierailut Särkänniemen mutkittelevassa veneradassa. Satumaisuudestaan huolimatta näennäisen rauhallinen taikajoki ei pettänyt tälläkään kertaa ja niin vaan päädyin uimareissulle kesken matkan.

Illalla majalla ohjelmassa oli syömistä, saunomista ja uimista tähtitaivaan alla.

Sunnuntaina aamutoimien jälkeen lähdettiin vielä yhdelle melontasetille ja suunnattiin ylävirtaan Tormille. Paluureitti oli taas taikajokea pitkin ja tällä kertaa pysyin pystyssä. Vielä parit surffit Väliportaassa ja sitten seikkailu oli tältä erää ohi.

Latumajalla tehtiin loppusiivoukset, pakattiin autot ja hurautettiin kotimatkalla vielä porukalla lounaalle. Voisin melkein sanoa, että hienoin fiilis koskireissuista tulee kotimatkalla, kun voi todeta kaiken jännityksen jälkeen selvinneensä retkestä, ylittäneensä itsensä ja on saanut viettää mahtavan viikonlopun mitä parhaassa seurassa!

Katso tästä linkistä Petrin koostama hieno video viikonlopusta!

#parhaassaseurassa

Ajankohta: 5.-6.10.2019
Osallistujia: 9 

Vaativuus: ei vaadittu aikaisempaa kokemusta koskimelonnasta