Melontaretki Lanskeriin 14.8-15.8

Joskus käy niin, että kauan odotettu ja suunniteltu retki ei vain onnistu, koska säiden säätäjä on määrännyt toisin. Alun perin Nötön lähialueille suunniteltu Pinnalla ja Pinnan alla -retki peruuntui viikonlopuksi luvatun myrskyn vuoksi. Korvaavaksi kohteeksi valittiin Lanskerin luonnonsuojelualue Kustavissa ja retken kesto lyheni kahteen päivään.

Lähdimme aamulla Pleikilän rannasta, kiersimme Lypyrtin eteläpuolelta ja suuntasimme pohjoiseen pienelle hevosenkengänmuotoiselle saarelle, jolla ei ehkä ole nimeä tai vain paikalliset tietävät sen, mutta eivät kerro sitä kartanpiirtäjälle. Saarella tutustuimme merenpohjan kasvustoon ja vähän faunaankin.

Lounastauon jälkeen meloimme kohti kaakkoa jo aikaisemmin ohittamaamme Verskerin saarta kohti, johon pystytimme leirimme.

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Lanskeria, jossa teimme pienen retken sisäsaareen.

Saaren keskellä on järvi, jonka flooraan kuuluu lihansyöjäkasveja. Kuvassa vesiherne, jonka valloittava olemus houkuttelee luokseen pahaa-avistamattoman uhrin ja naps, ansa laukeaa. Onneksi saaliit ovat korkeintaan vesikirpun kokoisia.

Lanskerin jälkeen suuntasimme takaisin kohti Pleikilää, jonne saavuimmekin juuri parahiksi kun myrskytuuli alkoi nousemaan.

Melontaretki Kotkan saaristoon 29.7.-3.8.

29.8. Tiistaiaamuna 10 hengen melontaporukkamme kokoontui vajalle puoli yhdeksän aikaan valmiina kuuden päivän melontaseikkailuun itäisellä suomenlahdella. Kajakkien lastaus ja tavaroiden pakkaus sujui ripeästi ja matka saattoi alkaa. Pyhtäällä Tuuskin rannalla purimme lastin, pakkasimme tavarat kajakkeihin ja suuntasimme melko reippaassa vastatuulessa kohti ensimmäisen yön leiripaikkaamme Mossaholmenia. Lämpöä riitti, vaikka taivas olikin pilvien peittämä. Saari osoittautuikin mitä parhaimmaksi yöpaikaksi hiekkarantapoukamalla.

30.7. Keskiviikkoaamu koitti yhtä helteisenä kuin edeltäväkin päivä. Suuntana oli etelässä siintävät Pitkäviirin ja Mustaviirin saaret. Vastatuuli ja aallokko vilvoittivat ja ennen pitkää myös Pitkäviirin pohjoiskärjen upea hiekkaranta tuli vastaan.

Nautimme lounasta, uimme ja kiersimme saarta, kunnes tuli aika jatkaa matkaa yöpaikkaamme Mustaviirin saareen. Sieltä löytyikin pienen arpomisen jälkeen näille tuulille sopiva poukama ja kallioranta, johon pystytimme teltat. Saarelta löytyi myös palveluja huussin ja luontopolun muodossa. Näkötornista katselimme ukkosrintaman lähestymistä kuka enemmän tai vähemmän huolestuneina. Ukkospuuskan myötä tuulikin yltyi ja nopeasti tuli tarve etsiä teltoille uudet paikat enemmän metsän suojasta.

31.8. Torstaina kaikki heräsivät teltoistaan uuteen aurinkoiseen ja helteiseen aamuun. Suuntana tänään olisi Kaunissaaren pohjoiskärki. Sinnekin matka eteni vastatuulessa ja aallokossa, mutta taukoja saatiin pidettyä aina jonkun karin tai pienen saaren suojassa. Lopulta Kaunissaari näkyikin edessä. Loppumatka eteni saaren länsipuolta tuulensuojassa kohti pohjoiskärjen majakkaa. Siellä meitä odotti upea pitkä hiekkaranta ja metsänrajassa monta suojaista telttapaikkaa.

1.8. Perjantaina lähdimme tutustumaan Kaunissaaren kalastajakylään, osa kävellen ja loput meloen. Kylässä huomasimme eroja henkilökohtaisissa prioriteeteissä: osa suuntasi suoraan vierasvenesataman suihkuja kohti ja osa paikalliseen pitseriaan.

Lopulta kaikki kuitenkin hyvin ravittuina saapuivat takaisin kajakeille. Nähtävyyksiä haluttiin kuitenkin nähdä lisää, joten suuntasimme vielä enemmän etelään kohti Ristisaarta. Helpolta näyttänyt rantautuminen länsirannan silokallioille osoittautuikin ennakoitua haastavammaksi levän takia, mutta ryhmä selvitti tämänkin menestyksellä. Saaren päänähtävyyksiin kuuluvaan bunkkeriin tutustuimmekin huolella samalla kun odottelimme ukkoskuuron menoa ohitse. Ilta leirissä sujui sadekuurojen virkistäessä ilmaa.

2.8. Lauantaiaamuna sade lakkasi aamutoimien ajaksi. Tiedossa oli tänään hieman lyhyempi melontapäivä takaisin ensimmäisen yön leiripaikkaamme Mossaholmeniin, toki korvauksena siitä saimme meloa ensin aallokossa vastatuuleen tovin ja sen jälkeen ylittää 10 m väylän. Kiitos suunnistajien, väylän pohjoisviitta löytyi aikanaan sieltä mistä pitikin ja ylitys sujui tottuneesti sivutuulessa.

Lounaan ja telttojen pystytyksen jälkeen reippaimmat lähtivät vielä iltalenkille xx ympäri. Saaren hämähäkit osoittautuivat myös todella reippaiksi, seittejä ilmestyi tuon tuosta telttaan, kajakkiin, mukiin, lähes mihin vain.

3.8. Viimeisen melontapäivän kunniaksi tuuli oli kääntynyt etelään ja tyyntynyt, joten kotimatka alkoi varsin leppoisassa kelissä. Haasteita piti toki matkalle löytää, joten päädyimme pujottelemaan långjonkun eteläpuolisessa karikossa.

Melottava reitti läpi kivikon kuitenkin löytyi ja pian olimmekin jo takaisin lähtörannassa. Sen oli vallannut leväpuuro, joten uinti ennen automatkaa ei houkutellut ketään. Rannalta kyllä löytyi huussin lisäksi kaivo ja myös loput mukana olleet vesivarannot saation käytettyä hyödyksi. Pakkaamisen ja lounaan jälkeen ajomatka kohti Turkua sujui muutaman pysähdyksen taktiikalla.