Melojan majoite

 Teksti ja kuvat: Maija Arosuo

Millainen teltta on hyvä reissukaveri melontaretkelle? Katsastimme kesän 2023 Brändön retkeläisten teltat ja annoimme heidän kertoa oman valintansa hyvistä ja huonoista puolista. 

Patrik Uhinki viihtyy retkillä Everest Himal -teltassaan, jossa on hyvät tilat yhdelle ja kupoliteltaksi mukavan laaja absidi. Teltta on kompakti, joten se mahtuu helposti kajakkiin. ”Olin lähdössä Kolovedelle melomaan. En osannut meloa, enkä retkeillä. Myyjä suositteli tätä, ja olen ollut tyytyväinen”, Patrik muistelee valintaa. 

Olli Mäntylän luottokoti on 80 euroa maksanut Retki 2500 -peruskupoli, joka on kulkenut mukana monet melonta- ja moottoripyöräreissut jo kymmenen vuoden ajan. Korkea kaksikerrosteltta on nopea pystyttää. Absidia kupolissa ei ole. Vesilammikossa vietetyn yön jälkeen makuupussi oli kostea, mutta asia lienee ratkaistavissa paikkavalinnalla. 

Kaisu Ohra-aho testasi Brändön retkellä upouutta Marmotin kahden hengen telttaansa. Vannoutunut riippumattoilija ei vielä lämmennyt maassa nukkumiseen kahden yön jälkeen. 

Taru Tuomiston Fjällräven Akka Dome 2 toimii perheen majoitteena kaikilla retkillä, eli myös vaelluksilla, hiihtovaelluksilla ja kiipeilyretkillä. Tilaa löytyy kahdelle ja koira mahtuu nukkumaan eteisessä. 

Jani Hoikkalalla on Fjällräven Abisko Dome 2, joka on samankaltainen kuin Tarun Akka, mutta jonkin verran kevyempi. Pystytys on Janista mukavaa, kun ei tarvitse kerätä kiviä rannalta. Myös absidit pysyvät pystyssä itsestään, sillä teltassa on kolme kaarta. 

Riikka Vilkuna pitää erityisesti Jack Wolfskin Exolight II -telttansa keveydestä ja pakkautuvuudesta. Tilaa voisi toisaalta olla enemmän. Teltta on nopea pystyttää ja seisoo itsestään. 

Sven Forsell pitää Fjällrävenin Abisko View 2 -telttansa näköaloista. Ovet saa avattua molemmin puolin, jolloin merimaisemat avautuvat kaikessa komeudessaan. Teltta on tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta on Svenistä sopiva yhdelle isolle miehelle. 

Tuomo Tapper luottaa Haltin Alta II -telttaan, josta hänellä on myös neljän hengen perheversio. 15 vuotta käytössä ollut korkea teltta pelittää edelleen. Perinteisen kupolin absidi voisi olla isompi. 

Kristian Vuorilehdon Hilleberg Staika on kahden hengen teltta, jonne mahtuu vaimokin. Teltta on hintava, mutta myös laadukas ja kestävä, ja siinä on hyvät tuuletusominaisuudet. Absidit ovat Kristianista turhan pienet, minkä hän ratkaisee ottamalla mukaan myös tarpin. 

Sanna Elomaan yhden hengen MSR Hubba NX-telttaan mahtuu juuri hänen Expedin talvimakuualustansa. ”Eipä sitten voi patjalta tipahtaa”. Pienelle teltalle on helppo löytää paikka ja vaalea päälikangas on kesällä viileä. Teltta pakkautuu pieneen, muttei tuuletu kovin hyvin. Hinta-laatusuhde on Sannasta kohdillaan. 

Milla Järvipetäjä kuvailee Nemo-telttaansa ”mansardikattoiseksi”. Siinä on pieni pohja ja korkea katto. Kiinnitysmekanismit ovat heppoiset ja vaativat tuunaamista, muun muassa narujen vaihtamista pidempiin.  

Retkellä koettiin sekä kovia tuulia että sateita. Kivien avulla pystytettyinä kaikki teltan pysyivät paikoillaan ja ehjinä eikä yksikään niistä vuotanut. 

Aloittelijaretki 2023

Teksti: Sven Forsell

Perjantai 30.6.

Sovittuna ajankohtana klo 16 melontakeskuksen luo alkoi kerääntyä innokkaita aloittelijaretken osallistujia. Suuria sinisiä Ikea-kasseja kertyi vajan seinustan viereen samalla kun retken vetäjät, Esko Sorakunnas ja Sven Forsell, asettelivat seuran pakettiautoa ja traileria ajokuntoon. Yhdeksän retkeläisen avustamina pakettiauto ja traileri oli lastattu ennätysnopeasti – matkaan päästiin jo ennen kello viittä.

Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen seurue saapui Pleikilän pienvenesatamaan. Satamassa oli harvinaisen vähän autoja ajankohtaan nähden, parkkipaikkoja oli jopa tyhjinä. Alkoi touhukas trailerin purku sekä kajakkien pakkaus. Monella osallistujilla kajakin pakkaaminen oli uusi kokemus, mutta siitä huolimatta tavarat ja varusteet saatiin mahtumaan kajakkeihin. Matka kohti majapaikkasaarta saattoi alkaa jo ennen iltakahdeksaa tyynessä säässä auringon näkyessä pilviverhon takaa.

Puolentoista tunnin rauhallisen melonnan jälkeen retkue nousi majapaikaksi valikoituneelle Heikinkarille. Porukan hajaantuessa etsimään sopivaa paikkaa omille teltoille, kuului luodolla olleesta pienestä metsiköstä rytinää ja hetken kuluttua iso molskahdus: saaressa majaillut valkohäntäkauris oli päättänyt vaihtaa maisemaa ja ui seuraavaan suurempaan saareen. Telttojen pystytyksen jälkeen retkeilijät kokoontuivat yhteen nauttimaan lämpimästä kesäyöstä, syömään myöhäistä iltapalaa ja tekemään leikkimielisen esittäytymisen. Vielä ennen nukkumaan menoa kännyköistä katseltiin sääennusteita ja arvuuteltiin sataisiko aamulla paljon vai vähän.

Perjantai-iltana menossa majoittautumissaarelle

Lauantai 1.7.

Makeat unet keskeytyivät aamuneljältä kovaan ukkosen jyrähdykseen. Parin kilometrin päässä oleva ukkosrintama nostatti tuulen ja hetken kuluttua alkoi myös sade. Tuuli pysyttelikin melko navakkana aamuun asti ja sade oli jatkuvaa, välillä kiihtyen ja välillä hiljentyen. Aamupalat syötiin sateelta suojassa ennen kuin tavaroita lähdettiin pakkaamaan kajakkeihin pienen tihkusateen saattelemana.

Vesille päästiin ennen kello kymmentä ja porukka kiskoi itsensä parilla melanvedolla vieressä sijaitsevaan Katanpään linnakesaareen. Saaressa retkeilijät hajaantuivat kukin tahoilleen tutkimaan saaren nähtävyyksiä tai nauttimaan saaren kahvilan antimista. Reilun tunnin saarikierroksen jälkeen oli jälleen aika kömpiä kajakkeihin ja lähteä jatkamaan matkaa. Katanpäässä ajoittain tulleet sadekuurot hävisivät omille teilleen ja melontaa jatkettiin pilvipoutaisessa kelissä kohtalaisen länsituulen avittamana. 

Retken osallistujat saivat pareittain suunnistaa sekä valita mieleisensä reitit kohti Eskon ja Svenin määrittelemää määränpäätä, joka tällä kertaa oli Lanskerin eteläkärki. Retkijoukko saikin kierrellä pienien luotojen välistä ja tehdä välillä jyrkkiä käännöksiä mahtuakseen kaikista kapeikoista, joihin suunnistajakaksikko joukon johti. Parin tunnin melonnan jälkeen porukka pääsi määränpäähän, jonne rantauduttiin nauttimaan lounasta.

Lounaan jälkeen osa porukasta lähti Eskon mukana tutustumaan Lanskerin länsipuolella olevaan aallokkoon, jota päivän ajan puhaltanut länsituuli oli saanut aikaiseksi. Kun seurue oli jälleen koossa, lähdettiin pienelle maisemakierrokselle pikku luotojen ja kapeikkojen välissä pujotellen. Pilvet olivat suurimmaksi osaksi kaikonneet lounaan jälkeen ja tuulikin oli aamuisesta rauhoittunut – oli aivan turistikeli. Maisemakierroksen päätteeksi päästiin alkuillasta yöpymissaaren rantaan ja leiriytyminen tapahtui nopeasti. Leiriytymisen jälkeen Esko piti oppitunnin kajakin evän käytöstä ja se herätti keskustelua eri tilanteista, joissa evää olisi hyvä käyttää ja milloin sitä ei kannattaisi käyttää.

Illallinen nautittiin kalliolla ilta-auringon lämmittäessä retken osallistujia. Parilla trangialla paisteltiin jopa lettuja, jotka maistuivatkin ulkoilmassa erinomaisilta. Kun ruuat oli syöty, nähtiin uhkaavien pilvien nousevan horisontista kohti retkijoukon yöpymissaarta. Sadetutkat kertoivat rankkasaderintaman olevan tulossa saarta kohti ja retkeläisille tuli kiire kerätä kuivumassa olleet varusteet sadesuojaan. Aurinko paistoi synkkien pilvien alapuolella näyttävän näköisesti, ennen kuin jäi kokonaan pilvien taakse eikä tarvinnut kauaa odotella kun salama välähti ja parin sekunnin kuluttua ukkonen jyrähti korvia huumaavasti. Raju sadekuuro ropisi hetken aikaan retkiseurueen telttojen kankaaseen ennen kuin ukkosrintama siirtyi eteenpäin. Pitkän ja tapahtumarikkaan päivän päätteeksi ei unta tarvinnut houkutella lainkaan.

Lauantai-illan ukkospilviä

Sunnuntai 2.7.

Aamu valkeni puolipilvisenä pienen tuulen kera, mutta edellisillan sääennusteiden sadekuurouhat olivat väistyneet. Aamupalan jälkeen seurasi teltan purku ja kajakin pakkaaminen, joka oli edellisiä kertoja helpompaa – olihan kuormasta jo syöty ja juotu, joten tavarat sujahtivat nopeasti paikoilleen.

Seuraavaksi suunnattiin kohti Pieskeriä ja sen pienempää lahtea. Pukkeenluodon ja Hurusein välinen veneväylä ylitettiin ripeästi – onneksi yhtäkään venettä ei ollut sunnuntaiaamuna liikkeellä. Pieskerin lahden toiselta rannalta, vastoin ennakko-odotuksia, löytyi kaislikon takaa sopiva maihinnousupaikka. Jyrkän kapuamisen jälkeen päästiin ihailemaan saaren pientä sisälampea – puolileikillään joku mietti josko kantaisi kajakin ja meloisi lammen ympäri. Työläs ajatus ei saanut laajempaa kannatusta, joten seuraavaksi retkiväki siirtyi lähellä olevan näköalakallion laelle. Täältä ihailtiin Kustavin saariston avaria maisemia, otettiin valokuvia ja nautittiin kesäisestä tunnelmasta.

Takaisin vesillä suunta otettiin melko lailla suoraan kohti pohjoista. Parin pienen kapeikkopujottelun jälkeen etsittiin sopivaa lounasluotoa Eskon ohjauksessa. Ehdokkaana ollut pieni lounasluoto oli lintuparven ja kahden valkohäntäkauriin miehittämä, joskin viimeksi mainitut saivat melontaporukan nähdessään sorkat alleen ja uivat seuraaville luodoille. Luoto jätettiin kuitenkin linnuille ja seuraavaa lounaspaikkaa etsittiin tovi ennen kuin sellainen löytyi – ohjaajat olivat jo siinä vaiheessa tippuneet kartalta, mutta onneksi nykyaikainen kännykkäteknologia kertoi missä seurue nautti lounastaan.

Lounastauon jälkeen melottiin maisemallisia reittejä pitkin pikkuhiljaa kohti Pleikilää. Pleikilän rantaan saavuttua kajakit tyhjennettiin retkitavaroista ja nostettiin trailerin kyytiin. Aloittelijaretkien perinteitä noudattaen seurue pysähtyi vielä Heikinkarin Ranthuoneelle munkkikahveille, jossa osallistujat myhäilivät tyytyväisyyttään antoisaan retkeen. Melontaseuran vajalla traileri tyhjentyi vauhdilla, kajakit päätyivät pesun jälkeen paikoilleen, jonka jälkeen retken osallistujat lähtivät omille teilleen noin 40 kilometrin kesäistä melontaretkeä rikkaampina.

Ryhmäkuva Pieskerin näköalakalliolla

Ajankohta 30.6.–2.7.2023

Osallistujia 9

Kilometrejä 40 km

Vaativuus: aloittelijaretki