Kymmenen melojaa suuntasi 6.–9.8. Päijänteen kansallispuiston maisemiin retkelle, jonka vetäjänä toimi Jouko Ketola. Retkellä yhdistyivät melonta, patikointi ja yhteiset ruokahetket ja lähes koko matkan ajan reilu tuuli, jonka mukaan Jouko suunnitteli reitit taitavasti niin, että saaret suojasivat kulkuamme parhaalla mahdollisella tavalla.
Kajakit kyyditettiin seuran trailerilla vajalta Padasjoelle, josta lähdimme varhain torstaiaamuna liikkeelle. Yövyimme joka yö rannoilla teltoissa ja riippumatoissa, ja retkisatamien hiekkarannat tarjosivat helposti tilaa majoitteille. Ruokailu oli omatoimista, mutta matkan varrella syntyi myös yhteisiä hetkiä: makkaranpaistoja, perunankeittoa, pihvinpaistoa ja lopuksi vielä lettukestit.
Torstai 6.8 – Kohti Kelventeen Likolahtea
Ensimmäinen taival vei Padasjoen laivarannasta hiljalleen kohti Kelventeen saaren Likolahtea, matkan varrella pidettiin tauko Isossa Lammassaaressa. Päivän matkaksi kertyi 12 kilometriä ja Likolahdesta muodostui leiripaikka, josta käsin seuraavat päivät retkeiltiin.
Perjantai 7.8 – Patikkaa ja iltamelontaa
Aamulla suunta oli maalla: 9 kilometrin patikkaretki Likolahdesta Kelventeen keskivaiheille Nimettömään. Menomatkalla kuljettiin rantapolkua, ja Jouko opasti meidät fladan ja kluuvin käsitteisiin – näitä matalia, umpeenkasvavia lahtia syntyy maankohoamisen seurauksena, kun lahti erkanee vaiheittain avovedestä ensin fladaksi ja edelleen kluuviksi, ennen kuin siitä muodostuu lopulta järvi. Paluu tehtiin harjureittiä pitkin.
Illalla suurin osa porukasta lähti vielä iltamelonnalle Kelventeeltä pohjoiseen Tupasaaren taukopaikalle, jossa kapea ja upea kannas yhdistää Tupasaaren ja Hietasaaren. Lenkille kertyi 9,5 kilometriä, ja matkalla saimme bonuksena hienon luontohavainnon: kalasääskiä pesineen puun latvassa.
Lauantai 8.8 – Leiri siirtyy Hinttolanhiekkaan
Kolmantena päivänä leiri purettiin ja kajakit pakattiin. Kelventee suojasi meitä kovalta länsituulelta, kun etenimme reilun 7 kilometrin matkan saaren eteläosaan Hinttolanhiekkaan – vauhdikkaasti alle puolessatoista tunnissa. Tauko pidettiin hienolla Koukunlahdella, missä näkyi myös suppailija ja useita veneilijöitä.
Hinttolanhiekka osoittautui suosituksi isompien veneiden kokoontumispaikaksi, mutta alueen laidalta löytyi meille mukava hiekkaranta ja telttailualue. Ruoanlaiton jälkeen ja lyhyen levon myötä osa lähti sulattelemaan ruokaa liikkeelle: Marko suoraan lisämelontaan, muut patikoimaan Kelventeen eteläosaan, jossa nähtiin muun muassa saaren keskellä sijaitseva Kelvenneenlampi.
Illalla kuusi meistä lähti vielä iltamelonnalle etelään Ykskoivua kohti voimakkaassa tuulessa. Reitti valikoitui tuulen mukaan Ykskoivun itäpuolelle tutkimaan fladaa. Fladan suuaukon etsinnässä tuli kiire, kun yksi porukasta halusi nopeasti maihin. Sujahdimme kaislikkoon hieman liian aikaisin, ja seurauksena oli hauska pieni seikkailu rantakaislikossa, ennen kuin päädyimme suojaiselle ja tyynelle lahdelle. Melontakelien vaihtelu Päijänteellä sijainnin mukaan oli tällä lenkillä käsin kosketeltavaa – matkaa kertyi 7,5 kilometriä.
Iltaruoan jälkeen Susanna ja Mari loihtivat yhdessä erittäin maukkaat lettukestit koko porukalle. Uni maistui sen jälkeen erinomaisesti.
Sunnuntai 9.8 – Tuulinen paluu Padasjoelle
Viimeisenä aamuna kajakit pakattiin haikein mielin. Päivälle oli ennustettu kovaa tuulta, joten irtauduimme rannasta kello kymmeneltä. Jouko suunnitteli reitin niin, että pääsimme tutustumaan matkalla myös Kirkkosalmen leiripaikkaan järveltä käsin.
Reitti vei sivutuulessa Avainselän yli ja Huovarin saaren Hirtniemen kautta Padasjoen selälle. Etenimme Hirtniemen suojassa kohti Nyystölänlahtea, jossa tuuli osoittautui niin voimakkaaksi, että Jouko muutti suunnitelmaa turvallisemmaksi. Lahti ylitettiinkin lähes suoraan vastatuuleen. Loppumatka kuljettiin vastarantaa myötäillen Padasjoen satamaan asti. Viimeiselle taipaleelle kertyi hieman yli 14 kilometriä, ja se vaati monelta viimeisetkin voimat. Iloinen mieli palasi kuitenkin nopeasti, kun Padasjoella päästiin nauttimaan noutopöydästä isoin annoksin.
Kiitos retken järjestäjälle Joukolle, kaikille osallistujille ja Saaristomeren melojille – taas syntyi yksi unohtumaton retki!
