Yömelontaa

Kristianin perinteisesti järjestämä yömelonta melottiin perjantaina 2.10 kuulaassa syksyisessä säässä. Tuuli pääsi puhaltamaan vain Lemunaukon suuntaisesti ja Papinsaaren Kulhonpuoleisessa kulmassa oli perinteisesti hieman ristiaallokkoa. Muuten saimme meloa Kakskerran ja Kulhon suojassa lähes tyynessä kelissä. Matkaan lähdettiin puoli kahdeksalta ja suuntasimme ensimmäiseksi Ekvallan uimarannalle Satavaan.

Ekvallan uimarannalla oli melonnan toiseksi odotetuin hetki, nimittäin eväiden syönti.

Evästelyn jälkeen meloimme Kulhon eteläpuolelta ja saimme heikon näköhavainnon Kulhon kartanon lähettyville parkkeeratusta "aavelaivasta".

Lemun aukolla tuuli puhaksi sivulta ja valitsimme mukavamman reitin Kaarinan puoleista rantaa pitkin. Pidimme pienen valokuvaushetken, joka kuitenkin keskeytyi nopeasti ja äänekkäästi lähestyvän vesikulkuneuvon ja discon yhdistelmän vuoksi ja jouduimme siirtymään rantaan päin turvallisemmille vesille. Loppumatka meni kuutamoa ja tähtitaivaan ilmiöitä ihaillen.

Syksyinen koulutusretki Saaristomerelle 18.-20.9.2026

Kerrankin sattui koulutusviikonlopulle kunnon olosuhteet! Tuulta ja aaltoja oli tiedossa sen verran mukavasti, ettei tarvinnut tyytyä pelkkään teoriaan ja tyveneen.

Kristianin ja Eskon vetämälle retkelle lähti neljä innokasta ja vettä pelkäämätöntä melojaa.

Kuva: Susanna Pesonen

Ensimmäisen illan pimeämelonta Granvik – Bjurskär oli hieno, kun auringon laskettua tähdet ja Linnunrata syttyivät taivaalle. Sen verran oli tuulta, että viimeisellä avoimella osuudella pimeys ja aallot pakottivat keskittymään muuhunkin kuin tähtitaivaaseen. Suunnistajat löysivät kuitenkin oikean rannan pimeyden keskeltä klo 22:30 paikkeilla.

Merenkäyntiä oli sekä lauantaina että sunnuntaina sen verran, että päästiin ihan tositilanteissa reskuttamaan ja sujuihan se aallokossakin. Valokuvaus sitävastoin jäi lähinnä rantahommaksi. Retken some-vastaava pahoittelee!

Bjurskär on oiva leiripaikka isommallekin porukalle. Lauantain itaohjelmana oli kehonhuoltoa tarpin alla pikkusateessa (Kiitos Patrik musiikista!), melonta-aiheinen tietovisa ja saariretki pimeässä hapuillen.

Kulkee se kajakki ruovikossakin, kun kaksin käsin kiskoo kaisloista tai sauvoo pohjasta 

Viimeiset treenit Heisalan rannan suojassa ennen paluuta Granvikin rantaan. Retki oli tehnyt tehtävänsä, viimeinen legi meni kohtuullisesta sivuaallokosta huolimatta rennosti.

Kiitokset kaikille osallistujille reippaasta asenteesta ja hyvästä ryhmähengestä!

Teksti ja kuvat: Esko Sorakunnas

Tuulista melontaa Päijänteellä ja patikointia Kelventeellä

Kymmenen melojaa suuntasi 6.–9.8. Päijänteen kansallispuiston maisemiin retkelle, jonka vetäjänä toimi Jouko Ketola. Retkellä yhdistyivät melonta, patikointi ja yhteiset ruokahetket ja lähes koko matkan ajan reilu tuuli, jonka mukaan Jouko suunnitteli reitit taitavasti niin, että saaret suojasivat kulkuamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Kajakit kyyditettiin seuran trailerilla vajalta Padasjoelle, josta lähdimme varhain torstaiaamuna liikkeelle. Yövyimme joka yö rannoilla teltoissa ja riippumatoissa, ja retkisatamien hiekkarannat tarjosivat helposti tilaa majoitteille. Ruokailu oli omatoimista, mutta matkan varrella syntyi myös yhteisiä hetkiä: makkaranpaistoja, perunankeittoa, pihvinpaistoa ja lopuksi vielä lettukestit.

Torstai 6.8 – Kohti Kelventeen Likolahtea Ensimmäinen taival vei Padasjoen laivarannasta hiljalleen kohti Kelventeen saaren Likolahtea, matkan varrella pidettiin tauko Isossa Lammassaaressa. Päivän matkaksi kertyi 12 kilometriä ja Likolahdesta muodostui leiripaikka, josta käsin seuraavat päivät retkeiltiin.

Perjantai 7.8 – Patikkaa ja iltamelontaa Aamulla suunta oli maalla: 9 kilometrin patikkaretki Likolahdesta Kelventeen keskivaiheille Nimettömään. Menomatkalla kuljettiin rantapolkua, ja Jouko opasti meidät fladan ja kluuvin käsitteisiin – näitä matalia, umpeenkasvavia lahtia syntyy maankohoamisen seurauksena, kun lahti erkanee vaiheittain avovedestä ensin fladaksi ja edelleen kluuviksi, ennen kuin siitä muodostuu lopulta järvi. Paluu tehtiin harjureittiä pitkin.

Illalla suurin osa porukasta lähti vielä iltamelonnalle Kelventeeltä pohjoiseen Tupasaaren taukopaikalle, jossa kapea ja upea kannas yhdistää Tupasaaren ja Hietasaaren. Lenkille kertyi 9,5 kilometriä, ja matkalla saimme bonuksena hienon luontohavainnon: kalasääskiä pesineen puun latvassa.

Lauantai 8.8 – Leiri siirtyy Hinttolanhiekkaan Kolmantena päivänä leiri purettiin ja kajakit pakattiin. Kelventee suojasi meitä kovalta länsituulelta, kun etenimme reilun 7 kilometrin matkan saaren eteläosaan Hinttolanhiekkaan – vauhdikkaasti alle puolessatoista tunnissa. Tauko pidettiin hienolla Koukunlahdella, missä näkyi myös suppailija ja useita veneilijöitä. Hinttolanhiekka osoittautui suosituksi isompien veneiden kokoontumispaikaksi, mutta alueen laidalta löytyi meille mukava hiekkaranta ja telttailualue. Ruoanlaiton jälkeen ja lyhyen levon myötä osa lähti sulattelemaan ruokaa liikkeelle: Marko suoraan lisämelontaan, muut patikoimaan Kelventeen eteläosaan, jossa nähtiin muun muassa saaren keskellä sijaitseva Kelvenneenlampi.

Illalla kuusi meistä lähti vielä iltamelonnalle etelään Ykskoivua kohti voimakkaassa tuulessa. Reitti valikoitui tuulen mukaan Ykskoivun itäpuolelle tutkimaan fladaa. Fladan suuaukon etsinnässä tuli kiire, kun yksi porukasta halusi nopeasti maihin. Sujahdimme kaislikkoon hieman liian aikaisin, ja seurauksena oli hauska pieni seikkailu rantakaislikossa, ennen kuin päädyimme suojaiselle ja tyynelle lahdelle. Melontakelien vaihtelu Päijänteellä sijainnin mukaan oli tällä lenkillä käsin kosketeltavaa – matkaa kertyi 7,5 kilometriä.

Iltaruoan jälkeen Susanna ja Mari loihtivat yhdessä erittäin maukkaat lettukestit koko porukalle. Uni maistui sen jälkeen erinomaisesti.

Sunnuntai 9.8 – Tuulinen paluu Padasjoelle Viimeisenä aamuna kajakit pakattiin haikein mielin. Päivälle oli ennustettu kovaa tuulta, joten irtauduimme rannasta kello kymmeneltä. Jouko suunnitteli reitin niin, että pääsimme tutustumaan matkalla myös Kirkkosalmen leiripaikkaan järveltä käsin.

Reitti vei sivutuulessa Avainselän yli ja Huovarin saaren Hirtniemen kautta Padasjoen selälle. Etenimme Hirtniemen suojassa kohti Nyystölänlahtea, jossa tuuli osoittautui niin voimakkaaksi, että Jouko muutti suunnitelmaa turvallisemmaksi. Lahti ylitettiinkin lähes suoraan vastatuuleen. Loppumatka kuljettiin vastarantaa myötäillen Padasjoen satamaan asti. Viimeiselle taipaleelle kertyi hieman yli 14 kilometriä, ja se vaati monelta viimeisetkin voimat. Iloinen mieli palasi kuitenkin nopeasti, kun Padasjoella päästiin nauttimaan noutopöydästä isoin annoksin.

Kiitos retken järjestäjälle Joukolle, kaikille osallistujille ja Saaristomeren melojille – taas syntyi yksi unohtumaton retki!

SMM kevään koskiretki Laukaan suunnalle 30.4.-3.5.2026

Kuvat: Petri Lindström 

Vappu ajoittui tänä vuonna perjantaille, joten se mahdollisti mukavasti hieman pidemmän keväisen koskireissun. Lähtöön lähdimme torstaina alkuillasta yhteensä neljän auton voimin. Osa lähti vajalta ja osa kulki omien aikataulujensa ja reittiensä mukaan kohteeseen. Innokkaita retkeläisiä oli mukana yhteensä yhdeksän: Anneli, Anni, Arto, Hanna, Henkka, Katja, Pete, Minna ja Sakke. Melontakalusto oli monipuolinen, mukana oli koskikajakkeja, kanootteja ja packraftejä. Osa meloi omalla kalustolla ja osa seuran kalustolla. Majoittuminen tapahtui kodikkaassa ja tilavassa hirsimökissä Laukaalla ihan Kuusaankosken läheisyydessä järven rannalla. Tuloiltana asetuimme kodiksi ja illalla sauna lämpeni ja järvessä pääsi jo testaamaan veden lämpötilaa hieman ennakkoon.

Perjantaina aamulla aamutoimien jälkeen suuntasimme mökiltä Kapeenkoskelle lyhyen automatkan päähän. Kapeenkoskella tapasimme paikallisia melojia, jotka olivat lupautuneet oppaiksi meille uusiin koskiin. Anni oli hienosti rekrynnyt paikalliset oppaat avuksemme! Kapeenkosken alue on näppärä ympyräreitti, joka koostuu 3 koskialueesta ja niiden välisistä rauhallisista virroista. Sää oli hieno, lämmin ja aurinkoinen. Tuntumaa melontaan sai hakea ensin pienessä Makasiinikoskessa, jossa treenattiin mm. lossausta, akanvirtakäännöksiä ja virtaan lähtöjä. Vaativampaa virtausta ja aaltoa tarjosivat seuraavana tulevat Luijankoski ja itse Kapeenkoski.

Muutaman tunnin melonnan jälkeen meloimme takaisin autoille ruokatauolle. Tämän jälkeen siirryimme Kuusaankoskelle, jossa kävimme ensin kosken läheisyydessä sijaitsevassa ravintolassa kahvilla ja jäätelöillä. Paikallisten oppaiden avulla tutustuimme Kuusaankoskeen, joka olikin hauska ja haastava, voimakas ja isoaaltoinen, kivinen koski. Kosken yli kulkee silta, jossa oli yleisöä katselemassa laskujamme. Päivä oli touhukas ja illalla oli hienoa päästä mökille saunomaan ja grillailemaan.

Lauantaina Pete piti mökin pihalla lyhyen oppitunnin kaluston pelastamisesta köysien avulla. Koulutuksen jälkeen palasimme aurinkoiselle Kapeenkoskelle ja saimme seuraksemme taas paikalliset oppaat. Aloitimme aamun melonnat pelastusharjoituksilla, joissa harjoittelimme heittoköyden käyttöä sekä ns. lifebait pelastuksia.

Jatkoimme melontaa Luijankoskella ja Kapeenkoskella samalla tavoin kuin edellisenä päivänä. Kosket olivat mukavan haastavia ainakin aloitteleville melojille ja näytti kokeneemmillakin olevan hauskaa surffailla isoissa aalloissa. Pelastuksia sai päivän mittaan harjoitella myös tosi toimissa, sillä kaatumisia tuli tasaiseen tahtiin. Kalustoa myös testailtiin ristiin ja osa pääsikin elämänsä ensimmäistä kertaa packraftin ja koskikajakin kyytiin. Ruokatauon jälkeen jatkoimme Kapeenkoskella puljaamista ja illalla taas maistui ruoka ja sauna.

Sunnuntai oli viileä, pilvinen ja hiukan sateinen. Mökin siivouksen jälkeen osa porukasta lähti jo aamulla ajelemaan kohti kotia ja osa jatkoi vielä aamupäivän melontasetin Kapeella. Huomasi kyllä edellisten päivien jo painavan alla, sillä melonnasta oli puhti pois osalla. Meloimme Kapeenkosken alueen läpi ja touhusimme koskissa muutaman tunnin. Sitten oli paluu autoille ja pitkä kotimatka alkoi.

Melontaretki oli hyvin tehokas ja intensiivinen ja alueen kosket olivat yksimielisesti upeita. 

Opettavainen ja hieno reissu kaiken kaikkiaan!

Koskireissu Kymiin

Kuvat: Petri Lindström