Suviretki

Lähdimme retkelle Paraisten Kajakkikerhon vajalta Sollidenin vierestä Paraisten Norrbystä. Osa retkeilijöistä tuli autolla ja osa melomalla paikan päälle. Mikäs sen helpompaa kun lähteä lähiretkelle? Hyvin ehdittiin perjantai-iltana vesille jo 18.30. Ensimmäisen illan melonta meni Paraisten keskustan kanavaa pitkin Kirkkoselälle, josta löysimmekin ensimmäisen leirisaaren Tjuvholmen. Tjuvholmen on Paraisten kaupungin retkisaari, johon olimme erikseen pyytäneet luvan leiriytyä. Rantautuminen oli helppoa hiekkarannalle, tosin hanhien asuttamassa saaressa sai hiukan väistellä askeliaan. Telttojen pystytyksen jälkeen laitoimme iltapalat. Puolella porukasta oli mukana kajakkeihin mahtuvat kokoontaitettavat retkituolit, jotka joko paransi ruokailun ergonomiaa valtavasti, tai sitten ei. Mukavasti istuskeltiin myös rantapenkalla. Ilta väylien keskellä oli odotettua rauhallisempia, yöllä kuuntelimme kuitenkin hanhien keskustelua.

Seuraavana aamuna kaikki söivät varsin runsaan aamiaisen puuroineen, munineen, voileipineen ja voisarvineen. Matka jatkui kohti Högenin luonnonvaraista lintutarhaa, jossa pesii valtavat määrät harmaahaikaroita ja merimetsoja. Ääni kauemmas on sen mukainen. Ålön kierron seuraava mielenkiinnon kohde oli Tervsundin siltatyömaa. Päätimme kiinnostavasta, tienalaisesta esteradasta huolimatta alittaa salmen lakikuuliaasti tulevan sillan korkeimman kohdan alta. Tässä oli aikaisemmin nostosilta joka avattiin kerran tunnissa, jotta purjeveneetkin pääsivät oikaisemaan. Aamupäiväkahvit ja munkit nautittiin Sattmarkin kahvilassa, jonka pihapuodista myös nappasimme savustettuja ahvenia ja kirjolohta mukaan illalliseksi. Kun matka jatkui ja lounasaika lähestyi löysimme kuin tilauksesta pienen luodon, josta juuri poistui toinen ryhmä melojia. Pikkusen saatiin varjoakin. Koko viikonlopun kelit oli parasta kesäkeliä. Lukuun ottamatta ensimmäisen illan vastatuulta, tuultakaan ei ollut ainakaan mitenkään haitaksi. Kun meloimme Airistoa pitkin lähes petyimme, kun emme päässeet lainkaan surffiin. Toisen illan leiripaikaksi löytyi kirkkaan veden keidas, mistä tarkkailimme isoja laivoja, niiden aaltoja ja hyljettä, joka uiskenteli pitkään illasta saaren edessä.

Sunnuntaina aloitimme paluun kohti Paraista. Kaikki väyläylitykset sujui mukavasti. Jälleen nähtiin kiinnostavia lintuja, olisiko ollut pikku-uikku uimaretkellä? Edellisenä päivänä nähtiin myös merikotkia ja kalasääksiä. Lounaspaikaksi valikoitui mukava varjoisa pieni kallioinen saari jonka ainoa haittapuoli oli hiukan haasteellisempi rantautuminen kaislojen läpi kivikkoon. Hyvin siitäkin pärjättiin.  Lämpimässä kelissä pari retkiläistä päättivät vielä pyöräytellä kajakkinsa ympäri virvoirutkseksi. Palasimme PKKn vajan rantaan 15 maissa hyvin mielin ja rentoutuneina. Lähiretkeily on kyllä varsin helppoa mutta myös avartavaa!

Ajankohta 18.-20.6.2021

Osallistujia 4 kpl

Kilometrejä 41 km

Vaativuus: keskitason retki

Seuran melontaretki vetäjän näkökulmasta

Teksti: Kristian Vuorilehto

Kuvat: SMM blogista 8/2020 

Alussa oli vain kalenterimerkintä elokuun ensimmäiselle viikolle: Kajakkiretki Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Leena lupasi tulla apuvetäjäksi. Hänen kanssaan saatoimme pohtia asioita yhdessä, jakaa tehtäviä ja tehdä parempia päätöksiä. Kaksin oli hauskempaa ja turvallisempaa. Samalla Leena sai lisää oppia retken vetämiseen.

Teimme perusteelliset suunnitelmat. Kirjoitimme aikajanalle tehtävämme ennen retkeä, retkellä ja retken jälkeen.  Maaliskuussa julkaisimme retken seuran tapahtumakalenterissa. Pyrimme kuvaamaan retken ja osallistujilta edellytetyn osaamisen niin tarkasti, että osallistujat pystyivät sen perusteella arvioimaan oliko retki heille sopiva.

Säilytä vapaus muuttaa suunnitelmia. Olimme menossa avoimille vesille, joten halusimme reitin, jota voisi lyhentää tai muuttaa tarpeen mukaan. Lopputulos oli, että meillä oli vain runsaasti vaihtoehtoisia karttapisteitä, jonne pyrimme sään ja osallistujien jaksamisen mukaan. Jätimme myös pelivaraa yllättäviin tilanteisiin. Emme halunneet ”hirttäytyä” mihinkään tavoitteeseen, johon olisi hinnalla millä hyvänsä päästävä, vaikka se olisi houkuttelevaa retkeä markkinoitaessa. Emme halunneet myöskään sitoa itseämme esim. saunavuoroihin tai yhteysalusten aikatauluihin.

Halusimme retkelle huolehtivaisen ja avoimen ilmapiirin. Pois se ajatus, että kukin selvitköön omin avuin kun on kerran retkelle lähtenyt. Kaikki auttavat, eivät vain vetäjät. Pidimme tärkeänä myös avointa kommunikaatiota ja hyvää keskustelukulttuuria. 

Iltapalavereissa jokaisella oli mahdollisuus avata päivän kokemuksia. Aamullakin kyselimme osallistujien tilannetta, jotta mahdolliset ongelmat eivät pääsisi eskaloitumaan. Pyrimme kuuntelemaan jokaisen tarpeita ja ottamaan ne mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kaikille kerrottiin reitti- tauko- ja muista päivän suunnitelmista ja niiden muutoksista, jotta niihin osattiin varautua. 

Pidä huolta omasta ja osallistujien jaksamisesta. Kun pidän osaamiseni ja jaksamiseni riittävän hyvänä, voin viedä ryhmän olosuhteisiin, joissa osallistujat saavat uusia elämyksiä ja oppivat uutta. Saatoimme meloa aavalla merellä isoissa aalloissa. Päivämatkat halusimme pitää kohtuullisina ja mielialat korkealla. Väsyneet ja ärtyneet melojat ovat alttiimpia vaaroille.

Tehtäviä kannattaa jakaa. Delegoimalla voimat säästyvät, ja vetäjänä jaksan tarkkailla muuttuvia olosuhteita ja ryhmän fyysistä ja henkistä tilaa. Jaksan olla ajatuksissani muita edellä ja valmiina vaativiinkin tilanteisiin. Jättäydyn taka-alalle silloin kun vetäjää ei tarvita tai apuvetäjä voi hoitaa homman. Retkellä kaikki halukkaat saavat vuorollaan suunnistaa, vetää iltavenyttelyjä, jne.

Itäisen Suomenlahden retkellä yksi osallistujista hoiti kuljetukset, toinen letut ja kolmas luki ääneen opaskirjaa sitä mukaa kun etenimme saarelta saarelle. Yhteistä päiväkirjaa kirjoitimme kukin vuorollamme.

Ensimmäinen päivä ratkaisee. Silloin muodostuvat käyttäytymis- ja toimintatavat, jotka valmentavat selviytymiseen vaativammissakin olosuhteissa. Alussa säännöt ja aikataulut voivat olla ärsyttävän tiukkoja, mutta niitä on helppo myöhemmin löysätä. Toisin päin se ei onnistu. Tälläkin retkellä kaikki seurasivat alusta asti karttaa ja meloimme muodostelmassa rooleja välillä vaihtaen. Itse sijoituin niin, että näin koko ajan kaikki.

Vältä viimeisen päivän lässähdys. Pyrin varmistamaan, että retki on loppuun asti antoisa sopimalla paluukyyditkin ennen retkelle lähtöä ja välttämällä ennenaikaista keskustelua paluusta töihin ja seuraavista retkistä. Kiinnostavaa ohjelmaa tarvitaan viimeisellekin päivälle.

Itäisen Suomenlahden retkellä melontamatkaa oli varattu reilusti viimeisellekin päivälle ja maisemat olivat upeita loppuun asti, joten arkihuolet eivät päässeet vaivaamaan.

Palaute on arvokasta. Tämä on minun tapani vetää retkiä. Olivatko osallistujat tyytyväisiä melontaretkeen? Se on tärkein motivaatiotekijäni. Jos retkien vetäminen kiinnostaa sinua, osallistu melontaseuran retkille ja kouluttaudu. Kysy seuralta mahdollisuutta osallistua retkien vetämiseen.